Kitkajoki on Oulankajoen suurin
sivujoki ja kuuluisa monista mahtavista koskistaan. Joki on lähes
kokonaan säilynyt ihmisen tekemiltä muutoksilta. Virta
säilyykin koskemattomana ainakin Oulangan kansallispuisto
sisäpuolella.
Tänään ohjelmassa oli
Kitajoen Villireitti K-18, Juuma – Jyrävä – Vattumutka.
Ensimmäisenä vuorissa oli
Niskakoski. Se on säyseä koski, joka sijaitsee 200 m:n
päässä Juuman pysäköintialueelta.
Luokitukseltaan II ja pituudeltaan 150 m.
Sieltä matka jatkui Myllykoskeen,
joka on saman pituinen kun Niinikoski, mutta luokitukseltaan III.
Koski alkaa könkäällä ja loppuu leveään
suvantoon. Könkään kohdalla oli koskenlaskijoille
haastava stoppar, josta joki kääntyy voimakkaasti
vasemmalla. Paikalliset asukkaat rakensivat aikoinaan tähän
koskeen vesivoimalalla toimivan myllyn, joka tänä päivänä
on entisöity matkailukäyttöön.
Tästä matka jatkui
rokkaavaan Aallokkokoskeen, joka on luokitukseltaan IV. Koskessa on nimensä
mukaan paljon aallokkoa, mikä on merkki pohjan kivisyydestä.
Pituutta virtapaikalla on 900 m ja se kulkee osittain kanjonissa.
Kumilautalla matka kestää pari minuuttia.
Tästä matkaa
hengenvaaralliselle Jyrävälle (luokitukseltaan VI) on vain
muutamia satoja metrejä. Mutta ennen Jyrävää
rantauduttiin ja kierrettiin koski maitse, jonka jälkeen matka
taas jatkui kumilautalla.
Jyrävästä eteenpäin
Kitkajoki jatkuu Heinäkosken kautta Harrisuvantoon ja
Pähkinäkalllion kautta maihinnousupaikalle rajavyöhykkeen
kohdalla.
Tällä kertaa matka kuitenkin
loppui Vattumutkaan, josta lyhyen patikoinnin jälkeen
autokuljetus takaisin Juuman aloituspaikalle.
Wau, aivan mahtava kokemus, vaikka
toinen meistä meinasikin tippua kyydistä Aallokkokoskeen... Ensi kerralla sitten rajalle asti!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti