Hardangerin turistitie

Hardangerin mutkikas maisemareitti (kansallinen turistitie) tarjoaa matkaajalle Hardangervuonon luonnonkauniita maisemia; vuonoja, vuoria, vesiputouksia ja jäätiköitä.

Ja tietysti matkalta löytyy myös tunneleita ja muutamia lauttaylityksiä.

Kelluva kalanviljellyslaitos ravintoloineen.

Tie nro 13 seuraa Sørvuonon aurinkoista rantapuolta aivan Hardangerin kansallispuiston tuntumassa. Ullensvangin alue on tunnettu hedelmäviljelyistä, niinpä vuonon aurinkopuoleiset rinteet täyttyvät omena- ja kirsikkapuista. Alueen omenamehu ja -siideri on laajasti tunnettu.

Jos Suomi on tuhansien järvien maa, niin Norja taitaapi olla tuhansien vesiputousten maa. Låtekosken tuplaputous ja Steindahlsjoen putous lienevät Hardangerseudun tunnetuimpia.

Låtekosken tuplaputous.

Steindalskosken 50 metrin vesiputouksen erikoisuuksiin kuuluu, että putouksen alle pääsee pitkospuita pitkin kävellen.

”Jos mä nään lunta ni sen on oltava unta...” Mutta tällä kertaa Raappanan sanat kappaleessaan Lähdetään kauas pois eivät ihan pitäneet paikkaansa. Reitti kulkee nimittäin Folgefonnan jäätikön tuntumassa ja lumisia vuorenhuippuja näkyivät siellä täällä.

Folgefonnan jäätikkö on mantereen kolmanneksi suurin ja Folgefonnan kesähiihtokeskus tarjoaa laskettelijoille ja lautailijoille hulppeat näkymät vuonojen ja vuorten.

Hardangerin silta vihitään 17.8. tänä vuonna käyttöön. Silta on yksi maailman pisimmistä riippusilloista ja yli pääsee sekä kävellen, pyörällä että autolla. Harmi vaan, ettei vielä päästy korkkaamaan uutta siltaa. Mutta onneksi lauttayhteys pelasi ja matkaajat pääsivät turvallisesti sateiseen Bergeniin.

Mahtava olla motoristi. Kolme ajoapäivää, kolme sadepäivää... ja vielä boonuksena ylimääräinen sateinen turistipäivä Bergenissä. Jipiii!!!