Karhunkierros – 3. päivä

Retkikunnan ensimmäisen telttayö oli samalla retken ensimmäinen pakkasyö. Naapuritelttakunnan lämpömittari näytti aamun sarastessa pari astetta pakkasta!

Kiutakönkään nuotiopaikan läheisyydessä, toisella puolella Oulankajokea, näkyy veneenlaskupaikka, josta voi aloittaa melontaretken Oulankajoen alaosalle.

Kiutakönkäältä matkamme jatkui kohti Merenoja ja edelleen Ansakämpälle. Reitti nousee Oulankajoelta Kitkajokea kohti ja Kulmakkapuron tulistelupaikkaa.

Maasto muuttuu vaihtelevammaksi ja kun matkalla tekee täyskäännöksen näkee, että reitin varrella on useampi varoitustaulu varallisesta laskusta.

Kulmakkapuron tulistelupaikan yläpuolella näkyy jäänteitä vanhasta sahasta ja puroon on jäänyt maatumaan vanhoja uittotukkeja.

Kulmakkopuron uitto

”Ennen Venäjän vallankumousta (1900-luvun alkuvuosina) tukkejä yritettiin uittaa Kulmakkopuroa pitkin Oulankajokeen ja edelleen jokea pitkin Venäjälle.

Kulmakkopuron uitto ei kuitenkaan onnistunut puron kuivuuden takia, joten tukit jätettiin paikalle. Myös hirsikämppien rauniot ovat tältä ajalta.

Myöhemmin vuonna 1937 eräs ruotsalainen yhtiö osti puut Metsähallitukselta. Tukit nostettiin purosta hevosten avulla, sahattiin laudoiksi ja kuljetettiin autolla ensin Juumaan ja sieltä Kemijärvelle sekä junalla Ruotsiin.

Puiden jäänteistä polttivat liikasenvaaralaiset miiluja.” 

Näin saimme opastaulusta lukea.

Iltapäivällä retkikunta ylitti reitin puolta väliä. Opastaulusta saimme lukea huikeat luvut 41 – 41!

Illansuussa retkikunta saapui seuraavalle leiripaikalle – Jussinkämpälle.

Teltta pystyyn ja ruoanlaittoon!

Matkaa kolmannella päivällä tuli 14,5 km.