Muutit meille talvella 1991. Matkustit isännän kyydissä Hiacen etupenkillä pienessä pahvilaatikossa. Matkatavaran sinulla oli pussillinen kissanhiekkaa.Ensimmäiset kuukaudet elit kiltisti sisäkissan elämää, mutta keväällä päätit lähteä tutkimaan maailmaa. Se siitä sisäkissasta...
Opit kuitenkin nopeasti varomaan pihalla vapaana olevia koiria. Ja yhtä nopeasti opit myös sen, ettei koirilla ollut asiaa taloon, joten keikistelit usein koirien kiusaksi ovensuussa.
Kissaksi olit hyvin sosiaalinen ja rohkea. Olit aina ensimmäisten joukossa ottamassa vastaan tuttuja ja tuntemattomia vieraita. Kahvipöytäkeskusteluihinkin osallistuit innolla. Puhumattakaan arjen askarteista ja koirien kouluttamaisesta.
Nuorempana olit erityisen kiinnostunut pentujen tatuoinnista. Kun Tuohilammen Taija ja Seija tulivat meille tatuoimaan pentuja, olit aina valmiina valitsemaan tatuointinumeroita ja -kirjaimia Taijan ”lelulaatikosta”. Tarkkailit terävänä, miten pennut suhtautivat toimenpiteisiin ja jälkeenpäin, kun juotiin kahvit, istuit aina Seijan sylissä maistelemassa pöydän antimia.
Läppärin näppis oli myös sinulle tuttu makuualusta. Vuosien varrella ehdittiin yhdessä tehdä monta koiralehteä.
Myös vanhempana jaksoit innostua uusista asioista. Kun muutama vuosi sitten kiinnostuin astangajoogasta, sinäkin osallistuit kotiharjoituksiin. Aurinkotervehdyksien venytykset taisivat sujua sinulta paljon paremmin kuin minulta...
Sinun aikanasi koiria on tullut ja mennyt, mutta sinä olet ollut ”pysyvä”. Mutta elokuussa voimiasi alkoivat ehtyä ja liikkuminen rajoittui olohuoneen, keittiön ja makuhuoneen väliin. Nukuit yhä enemmän ja ruoka ei enää maistunut.
Osallistuit kuitenkin viime metreihin asti isännän kanssa polttopuiden tekoon ja kanssani puutarhatöihin. Edellisenä päivänä tehtiin yhdessä kivihommia pihalla ja seuraavana päivänä, 15.9.2011, sinut nukutettiin tutun eläinlääkärin luona ikiuneen.
Jomppa-rakas, tulet ikuisesti elämään muistoissamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti