Sommartider Hej Hej

Ilmatieteen laitoksen mukaan syyskuun viimeisen päivän lämpöennätyksen haltijaksi on iltapäivällä noussut Porvoo. Siellä mittarilukema kohosi iltapäivällä 22,3 asteeseen. Hyvä Porvoo!

Pieni sydämenvalloittaja

Muutit meille talvella 1991. Matkustit isännän kyydissä Hiacen etupenkillä pienessä pahvilaatikossa. Matkatavaran sinulla oli pussillinen kissanhiekkaa.

Ensimmäiset kuukaudet elit kiltisti sisäkissan elämää, mutta keväällä päätit lähteä tutkimaan maailmaa. Se siitä sisäkissasta...

Opit kuitenkin nopeasti varomaan pihalla vapaana olevia koiria. Ja yhtä nopeasti opit myös sen, ettei koirilla ollut asiaa taloon, joten keikistelit usein koirien kiusaksi ovensuussa.

Kissaksi olit hyvin sosiaalinen ja rohkea. Olit aina ensimmäisten joukossa ottamassa vastaan tuttuja ja tuntemattomia vieraita. Kahvipöytäkeskusteluihinkin osallistuit innolla. Puhumattakaan arjen askarteista ja koirien kouluttamaisesta.

Vuosien varrella seurasit tiivisti miten narttukoirat synnyttivät, hoitivat pentujansa ja miten pennut kehittyivät. Pyrit aina mahdollisuuksieni mukaan osallistumaan pentujen hoitamiseen ja ulkoiluttamiseen.

Nuorempana olit erityisen kiinnostunut pentujen tatuoinnista. Kun Tuohilammen Taija ja Seija tulivat meille tatuoimaan pentuja, olit aina valmiina valitsemaan tatuointinumeroita ja -kirjaimia Taijan ”lelulaatikosta”. Tarkkailit terävänä, miten pennut suhtautivat toimenpiteisiin ja jälkeenpäin, kun juotiin kahvit, istuit aina Seijan sylissä maistelemassa pöydän antimia.Läppärin näppis oli myös sinulle tuttu makuualusta. Vuosien varrella ehdittiin yhdessä tehdä monta koiralehteä.

Myös vanhempana jaksoit innostua uusista asioista. Kun muutama vuosi sitten kiinnostuin astangajoogasta, sinäkin osallistuit kotiharjoituksiin. Aurinkotervehdyksien venytykset taisivat sujua sinulta paljon paremmin kuin minulta...

Viimeiset vuodet vietit enemmän ja enemmän sisätiloissa. Viihdyit lämmössä ja hakeuduit aina keväisin aurinkoon nukkumaan. Mutta joka aamu nousit isännän kanssa yhteiselle aamupalalle, jonka jälkeen tulit hetkeksi viereeni jatkamaan unia.

Sinun aikanasi koiria on tullut ja mennyt, mutta sinä olet ollut ”pysyvä”. Mutta elokuussa voimiasi alkoivat ehtyä ja liikkuminen rajoittui olohuoneen, keittiön ja makuhuoneen väliin. Nukuit yhä enemmän ja ruoka ei enää maistunut.

Osallistuit kuitenkin viime metreihin asti isännän kanssa polttopuiden tekoon ja kanssani puutarhatöihin. Edellisenä päivänä tehtiin yhdessä kivihommia pihalla ja seuraavana päivänä, 15.9.2011, sinut nukutettiin tutun eläinlääkärin luona ikiuneen.Jomppa-rakas, tulet ikuisesti elämään muistoissamme.

Ensilumi tuntureille

Taivaskero on Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sijaitsevan Pallastuntureiden korkein laki, joka nousee 807 metriä merenpinnan yläpuolelle. Taivaskerolla sytytettiin olymppiatuli vuonna 1952, josta on muistona kivinen laatta tunturin huipulla.

Pallastunturien siluetti on lähes aina läsnä, ja reitit ohjaavat kulkijan kansallispuiston kauneimmille näköalapaikoille. Kuvauksellisen kauniit Pallastunturit on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista.Tänään huipun maisemat jäivät sakean sumun takia valitettavasti näkemättä, mutta pääsiväthän matkaajat Chili-koiran johdolla vaeltamaan lumisella polulla. Ensilumi oli nimittäin satanut Pallastuntureiden huipuille.

Matkalla seuraavalle yöpymispaikalle Jerisjärvelle matkaajat poikkesivat vielä Pola-koiran johdolla Keimiöjärven taukopaikalle (soija)makkaranpaistoon.

Huomenna käännetään auton-nokka kohti etelää...

Syyspäivän tasaus

Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Tähän aikaan päivän ja yön pituudet ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen yhtä pitkiä.

Pohjoisnavalla alkaa puolen vuoden pituinen yö ja etelänavalla päivä.
Ensilumi sataa Lapin tuntureilla yleensä jo elo-syyskuussa. Vaikka tänään satoikin räntää Keimiötunturin huipulla, lämpötila on pysynyt plussan puolella.

Levillä lämpömittari näyttää juuri nyt + 3,1 astetta ja lumesta ei ole tietoakaan, mutta 48 vuorokauden kuluttua täällä lasketaan World Cup Levi 2011 ja Levi Black muuttuu valkoiseksi!

Huipulla tuulee

Huipulla tuulee ja räntä sataa. Niin ainakin tänään kävi, kun matkaajat kiipesivät polkua pitkin ylös Keimiötunturin huipulle. Esitteiden mukaan huipulta avautuu upeat maisemat
Jerisjärvelle ja Pallastunturiin...
Pola-koiran iloksi polku huipulle kulki poroaitauksessa. Mutta Polan harmiksi tällä reissulla ei törmätty yhteenkään poroon.

Huomenna on vuorossa Pallastuntureiden Taivaskeron valloitus.

Särkitunturin huippu valloitettu

Tänään vuorossa oli Särkitunturin valloitus ja Pola-koiran vuoro toimia "matkanjohtajana".Särkitunturi on keskellä Tunturi-Lapin matkailualuetta ja se on yksi suosituimmista päiväretkeily kohteista.
Reilu 3 km:n helppokuluinen polku nousee loivasti tunturin päälle lammen rantaan, jossa on nuotiopaikka. Metsähallituksen rakentama kota, joka sijaitsi huipulla paloi valitettavasti savuna ilmaan heinäkuussa.
Huipulta avautuva kaunis maisema on kuulemma ikuistettu postimerkkiin ja lukuisiin postikortteihin.
Korkeutta Särkitunturilla on 492 metriä. Kirkkaalla säällä voi nähdä kaikki ympäröivät tunturit; Olos, Pallas, Levi ja Ylläs. Näköala on myös valittu Suomen kansallismaisemaksi.
Särkijärven ja Särkitunturin nimi tulee saamenkielestä ”särrig” ja tarkoittaa mustikkaa. Tunturia ja järveä ympäröivätkin hyvät marjamaat.
Särkituntuilta näkyy myös Keimiötunturi. Sen huippu nousee 614 metriä merenpinnan yläpuolelle.Huomenna matkaajat nousevat Keimiöntunturin huipulle!

Patikointia Levitunturilla

Tänään matkaajat lähtivät Chili-koiran johdolla Metsärakasta vaellusreittiä pitkin eturinteiden kautta kävelysiltaa pitkin kohti kisakeskuksen ala-asemaa.

Sieltä matka jatkui Gondolilla ylös Levitunturin huipulle (531 metriä merenpinnan yläpuolella). Siirtymäreittiä pitkin Utsuvaaran kodalle ja alas Golfkentälle ja vaelluspolkua pitkin takaisin Metsärakkaan.Onneksi Levtunturi monine rinteineen ja siirtymäreitteineen on tullut matkaajille tutuksi laskettulun ja lautailun kautta.
Opasteita kun vaan ei oikein tahdo löytyä vaellusreittien risteyksistä...

Koskenlaskua Muonionjoella

Tiesitkö, että meloen ja koskia laskien pääsee Kilpisjärveltä Perämerelle jokireittiä pitkin. Noin 500 km:n jokireitin ylin osa, Könkämäeno, saa alkunsa Kilpisjärvestä 473 m korkeudesta ja se laskee Käsivarren tunturiylänköä pitkin noin 90 km:n matkalla 142 m.

Könkämäenon ja toisen latvahaaran Lätäsenon yhtyessä Kaaresuvannon yläpuolella joki saa nimekseen Muonionjoki. Muonionjoen pituus on yhteensä 230 km ja putouskorkeutta tällä jaksolla on 205 m. Muonionjoki muodostaa osan Ruotsin ja Suomen rajasta.
Tornion -Muonionjoki on Kalixjoen ohella ainoa Suomen ja koko EU:n säännöstelemätön suuri (keskivirtaama yli 350 m3/s) jokivesistö. Näin kerrotaan Ympäristo.fi-sivustolla.
Tänään matkaajat laskivat kumilautalla osan tuosta reitistä: Harrinivasta Märkäkorvan kosken läpi. Kuuden kilometrin matka taittui mukavati meloen. Matkalla oli pari nivaa ja neljä koskea. Pudotusta yhteensä 24 metriä.

Ja kuten jo Kuusamossa tuli todettua, koskenlasku on mukavaa mutta märkää puuhaa...

Kätkätunturin huipulla

Tänään matkaajat suuntasivat kengänkärjet kohti Kätkätunturin huippua, jonka korkeus on 504,6 metriä merenpinnan yläpuolella.

Reitin alkumatkan havumetsä muuttui vähitellen sekametsäksi, myöhemmin tunturikoivikoksi sekä lopulta avotunturiksi.Matkalla vaeltajat saivat ihastella, miten kärppä zumbasi syysauringossa. Kuvaajien iloksi se pysähtyi sentään hetkeski poseeraamaan...
Isolaen huipulle oli matkaa noin 4 kilometriä ja se on 310 metriä Immeljärven pinnan yläpuolella.
Kätkätunturin itäpuolellä nousee Levitunturi laskettelurinteineen.
Huipulta matka jatkui Kätkän laavulle ja sieltä Immeljärven kautta takaisin Levikeskukseen. Matkaa kertyi tällä reitillä 11,4 km. Tällä matkalla Chili-koira toimi vauhdittajana ja ryhmänjohtajana.

Koskenlaskua Kitkajoella

Koskien kuohuihin ei kannata yrittää kanootilla tai kajakilla, jos ei ole kokenut meloja, kerrotaan Matkailun edistämiskeskuksen matkailusivustolla Visit Finland.

Sen sijaan kumilautalla tai puuveneellä kokeneen oppaan seurassa on huikaisevan jännittävää lasketella voimakkaassa virrassa. Niinpä isäntäväki tarttui tilaisuuteen ja hyppäsi kumilauttaan.
Edessä oli 16 km jokiseikkailu koskineen Käylän kylästä Juumaan. Reitillä oli seitsemän koskea, jotka olivat 100 - 400 metriä pitkiä, vaikeusasteiltaan I - III.
Tämän reitin pisin ja suurin koski, Harjakoski (vaikeusaste III) kasteli mukavasti... Mutta olihan melojilla kunnon varusteet: kumisaappaat (ja villasukat), sadeasut, pelastusliivit ja tietysti kypärät.
Jyrävä on Kitkajoen näyttävin köngäs, jossa vesi putoaa noin 10 metriä, ja kosken vaikeusasteluokitus on peräti VI. Mutta sitä koskea isäntäväki pääsi tällä kertaa ihailemaan "ainoastaan" Pienen karhunkierroksen reitiltä, jonka he kiersivät Pola-koiran kanssa ennen koskenlaskua.

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Lappia ja Kätkätunturin vaellusreittiä. Saa nähdä, pääseekö isäntäväki ensi viikolla laskemaan kumilautalla pitkin Muonion jokea...

Hyvää yötä maailma

"Hyvää yötä maailma...

Viime viikon torstaina Kennelkissa Jomppa nukkui ikiuneen.

...hyvää yötä maailma
aamulla aurinko nousee taas."