Kadonneen piipparin etsintä

Tänään oli vuorossa käytännön lumivuoriyörykoulutus. Noustiin toisella gondolilla yli 3 800 metriin ja pudottelimme sieltä ”leppoisasti” kohti tasaisempaa puuterialuetta. Siellä oli vuorossa lumeen piilotetun lumivyörypiipparin etsintä.

 

Ei muuta kuin omat piipparit etsintämoodiin ja hissukseen haravoimaan aluetta. Ja löytyihän se piippari vihdoin ja viimein oman piipparin ja sondin avulla.

Seuraava harjoitus olikin sitten monella tavalla hyvin opettavainen. Lähdettiin liikkeelle matkanjohtajamme ja kahden paikallisen vuoristo-oppaan kanssa kohti seuraavaa etsintäaluetta.

Eka piippari löytyi, mutta seuraavaa ei sitten millään. No ei ihmekään, eihän se ollut edes päällä.

Siinä samalla toinen oppaistamme otti ja siirsi lumilaudan heittämällä sen lumihankeen. Sieltä se lähti liukumaan iloisesti vauhdilla rinnettä alaspäin – ilman lautailijaa... Meni muutes lähimmälle ala-asemalle!

Loppu hyvin kaikki hyvin, piilotettu piippari löytyi ja oppaamme haki karanneen laudan. Mitä me tästä opimme: tarkista, että piippari on päällä. Lumilauta laitetaan aina ylösalaisin rinteessä, ja kaikki irtonainen kiinni johonkin.

Ei muuta kuin lauta jalkaan ja alamäkeen...