Kulkuri erämaassa

Kirjallisuudessa on mainintoja rekikoirien käytöstä jo 1000-luvulta lähtien ja rekikoirat toimivat yhä samoissa vuosisatojen takaisissa töissä mm. Grönlannissa. Rekikoirien tarkoituksena on ollut toimia kulkuvälineenä arktisilla alueilla, missä toimeentulo ilman niitä olisi hankalaa, ellei jopa mahdotonta.

Nykyään rekikoirille on avautunut uusi maailma koiravaljakkokilpailujen ja valjakkosafareiden saralla, mutta suurin osa toimii harrastuskoirina valjakkoretkeilyssä.
Tämän päivän valjakkoretki kulki Riisitunturin kansallispuistossa ja sen ikiaikaisessa metsässä.

Luontoon.fi-sivuston mukaan Riisitunturin kansallispuisto on parasta koillismaalaista tunturi- ja vaaraluontoa. Arvokkainta Riisillä ovat tunturin kupeita värittävät rinnesuot ja henkeäsalpaavinta sen huipulta avautuvat laajat näkymät Kitkajärville ja Posion metsämaisemiin. Pilvisen kelin takia tunturin yli 450 metrin huiput jäivät tänään näkemättä.

Riisitunturin kansallispuistoon liittyvät kiinteästi lounaispuolella sijaitseva Karitunturin soiden suojelualue sekä alueen etelä- ja pohjoisreunoihin rajoittuvat vanhat metsät.Matkan varrella kulkurit saivat ihastella ikiaikaista tykkylumimetsää ja matkan puolessa välissä, Uusilammen laavulla, oli lounastauon aika.Siellä koirat saivat levätä ja erämaakulkurit nauttia maukaasta hirvikeitosta/kasvispaistoksesta ja nokipannukahvista. Lounaan jälkeen koiravaljakot veivät matkaajat takaisin Posiolle. Kilometrejä kertyi noin kolmisenkymmentä ja aikaa meni reilut kuusi tuntia.Koiravaljakkoajo on mukavaa ja leppoisaa puuhaa, vaikka toinen kuskista ajoi päin puuta ja toiselta karkasi valjakko. Mutta olihan valjakossa kuusi koiraa...Kokonaisuudessaan mahtava kokemus. Palvelun tarjosi Kota-Husky.fi