Dasvidaniya Georgia

Perjantaina käytiin pikaisesti vielä rinteessä. Edellisenä päivänä ja yöllä oli satanut reilut 20 – 30 cm lunta, joten päästiin puuterituntumaan jopa hoidetussakin rinteessä.

Puolen päivän jälkeen matka jatkui tila-autolla kohti maan pääkaupunkia Tbilisiä.

Tbilisi (suomeksi lämmin paikka) on saanut nimensä kuumien lähteiden mukaan. Nykyään se on Georgian suurin kaupunki, jossa asuu jo yli miljoona ihmistä. Georgian suosituin nähtävyys on Tbilisin kaupunki itsessään. Vanha Silkkitien risteysasema tunnetaan arkkitehtuuristaan sekä historiastaan.

Tbilisin vanhan kaupungin kylpylöiden takaa nousee jyrkkä rinne. Sen harjalla seisoo Narikala-linnoitus, tai oikeastaan sitä mitä siitä tänä päivänä on jäljellä.

Muurien suojissa oli palatsi Tbilisin ollessa Arabien emiraatti. Vuosina 627–1795 Tbilisi valloitettiin yli 40 kertaa. Linnoituksen vahvuutta koettelivat ainakin persialaiset, arabit, turkkilaiset ja mongolit.

Vaikka itse linnoituksessa ei ole juuri nähtävää, sinne kannattaa suunnata maiseman takia. Nykyään sinne pääsee kätevästi kuuden hengen gondolilla.

Toisella puolella aukeaa tiilikattojen meri, toisella valtava kasvitieteellinen puutarha.

34 m korkea Äiti Georgia -patsas tarjoaa vieraille viiniä ja vihollisille miekkaa.

Georgian alueella on noin 25 000 jokea, jotka laskevat joko Mustaanmereen lännessä tai Kaspianmereen idässä. Merkittävin joki on Tbilisin läpi virtaava Mtkvari, joka saa alkunsa Turkista ja virtaa itäisen Georgian kautta Kaspianmereen.

Mtkvarin korkea rantatörmä Avlabarin kaupunginosassa.

Vasemmalla näkyy lasikatteinen Rauhan silta, oikealla ylhäällä Pyhän kolminaisuuden katedraali.

Mtatsminda-vuori kohoaa kaupungin yläpuolelle. Sen huipulla on Tbilisin televisiotorni.

Huomenna matka jatkuu kohti Suomea.

Tällä kertaa lähdettiin eestiläisen elämysyrityksen, Seiklusringin, järjestämälle vapaalaskumatkalle Kaukasuksen vuoristoon. Matkaajaa oli yhteensä viisitoista sekä kaksi opasta, Seiklusringin Valdo ja vierailevana oppaana Kalle. Ryhmässä oli eestiläisten lisäksi muutama venäläinen lautailija. Me olimme ainoat suomalaiset.

Vaikka maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, matka kokonaisuudessaan onnistui hyvin; muutama aurinkoinen päivä, muutama sumuinen ja muutama pilvinen. Myös Gudaurin laskettelukeskus osoittautui toimivaksi kokonaisuudeksi. Suurempia kieliongelmia tai väärinkäsityksiäkään ei ollut. Ja ehdittiinpä vielä viimeisenä matkapäivänä tutustua maan pääkaupunkiin.

Helmikuun 24. päivä juhlittiin Eestin itsenäisyyspäivä erikoisillallisella ja ilta jatkui georgialaisen kansanmusiikin tahdissa.

Rankan vapaalaskupäivän jälkeen maistui palauttava georgialainen olut.

Kylän poliisiasema sotilastien varrella hotellimme vieressä. Tiesitkö muuten, että autoilevat poliisit ovat töissä silloin kun valot vilkkuvat katolla.

Paikallinen supermarket.

Kylästä löytyy kaikenkokoisia hotelleja...

Paikalliset kaukasian(paimen)koirat kokoontuivat rinteen juurelle aamuaurinkoon. Mukaan lukien poliisiaseman imettävä narttukoira. Paikalliset poliisit mustine laseineen taas kokoontuvat aamuisin hissien ala-asemiin järjestystä ylläpitämään...

Suuret kiitokset kuuluvat matkan järjestäjille, Valdolle (kuvassa) ja Kallelle. Ilman Kallen apua tämä matka olisi meidän osalta jäänyt toteuttamatta. 

Ensi vuonna sitten Intian Gulmargiin...