Hyvin nukutun laavuyön jälkeen
retkikunnan matka kohti reitin päätepistettä –
Rukatunturia – jatkui.
Ensin reitti jatkoi nousuaan
Kumpuvaaralle, joka kohoaa 420 metriä merenpinnan yläpuolelle.
Sieltä reitti jatkui kohti Konttaista. Tällä vaaralla
on korkeutta 407 metriä ja on profiililtaan jyrkkä.
Konttaiselta reitti laskeutui
Virkkulantien parkkipaikalle, missä huoltotiimin kanssa oli
tapaaminen. Rinkat ja reput jätettiin tiimille ja tilalle tuli
kevyempi (itse asiassa rinkkaa painavampi) päiväreppu.
Virkkulantien ylityksen jälkeen
matka jatkui kohti Suolampea. Suolammella pidettiin evästauko
ja lammesta saa viimeisen kerran vettä ennen Valtavaaran
huiputusta.
Valtavaaralla on korkeutta 492 metriä
ja sen huipulla on käytöstä poistettu palonvartijan
mökki, joka tänä päivänä toimii
retkeilijöiden päivätupana.
Valtavaaran evästauolla kuukkeli suostui vihdoinkin poseeraamaan.
Tästä vielä pari
kilometriä, ensin Valtavaarasta alas ja enää viimeinen
rutistus, Rukatunturin huiputus.Onneksi tämä reittiosuus on ennestään tuttua, joten korkeuserot eivät päässeet yllättämään.
Reitti päättyi Rukan
keskusaukiolle ja opastaulussa lukee 82 – 0!
Karhunkokoiset kiitokset koko huoltotiimille, ilman teidän apuanne lähtökynnys olisi ollut paljon paljon korkeampi.
Ja kyllä tunturikonjakki ja Karhun olut tämän jälkeen maistui...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti