Pakasaivo – Lapin helvetti

Länsi-Lapissa esiintyy useita saivo-nimisiä kirkasvetisiä järviä ja lampia. Niistä monet ovat muodoltaan pyöreitä tai soikeita ja huomattavan syviä. Osalle on tyypillistä myös äkkijyrkät rinteet ja kalliojyrkänteet, jolloin ne näyttävät syviltä veden täyttämiltä rotkoilta. Saivo ei varsinaisesti ole mikään luonnontieteellinen järvityyppi, vaan ennemminkin se on paikallisten ihmisten käyttämä nimi syville järville ja lammille.

Länsi-Lapin tunnetuin saivojärvi, Pakasaivo, sijaitsee Muonion eteläosassa, Ylläksen ja Muonionjoen välisessä asumattomassa erämaassa.

Pakasaivo on erittäin jyrkkäreunainen, syvä, lähes pohjaton saivojärvi, joka saa vetensä valtaosin maanalaisista lähteistä, saivoista. Pohja- ja pintavesi eivät sekoitu koskaan, joten pohjan vesi on lähes hapetonta ja erittäin rikkipitoista. Näin ollen vesistön pohjassa säilyy satojatuhansia vuosia kaikki sinne uponnut.

Järven pohja syöksyy jo muutaman metrin päässä rannasta kymmenien metrien syvyyteen saavuttaen järven pohjoispään keskellä 60 metrin syvyyden. Noin 30 – 40 m korkeiden kallioseinämien kanssa rotkolle tulee syvyyttä noin 100 m. Korkein äkkijyrkkä ranta kurottaa noin 40 metrin korkeuteen.

Pakasaivo on mystisyydellään ja jylheydellään kiehtonut ihmisiä jo kauan. Aikoinaan lappalaiset pitivät sitä palvonta- ja uhripaikkanaan. He uskoivat kuolemansa jälkeen elävänsä saivon kirkkaassa vedessä, jos eläisivät maallisen elämänsä uhraten riistaa jumalille ja eläisivät muutenkin elämänsä synnittömästi. 

Toisen tarun mukaan lähistöllä asuneet lappalaissukuiset Suikit ajattelivat itse Pirun asustavan järvessä, ja jotta heillä olisi hyvä kalastus- ja metsästysonni, he uhrasivat Pirulle poroja, niiden sarvia ja riistaa, jotta Piru pysyisi hyvällä tuulella. Näin meille kerrotaan Muonion kunnan nettisivuilla.

Pakasaivon paikoitusalueen yhteydessä on katettu tulistelupaikka ja kota.