Matkaesitteen mukaan Saalbach kutsutaan hiihtosirkukseksi, eikä syyttä - laskettelu on hauskaa pitkillä ja vaihtelevilla rinteillä. Eikä siinä kaikki: myös matkanteko Helsingistä Saalbachin oli yhtä sirkusta.Lentokone myöhästyi lähdöstä reilut 15 minuuttia, koska määränpäässä Innsbruckissa oli saatujen tietojen mukaan sankka lumipyry ja sumua. Mutta päästiin kuitenkin matkaan. Lähestyttyämme Innsbruckia tuli tieto, ettemme saada laskeutumislupaa. No, ei hätää, kapteenin mukaan voidaan jäädä odottamaan noin 40 minuuttia ennen varakentälle siirtymistä.
Tuli kuin tulikin laskeutumislupa ja kone oli enää alta 1 000 metrin korkeudella ja Innsbruckin kaupungin talot näkyivät, kun tuli äkkilähtö takaisin ylöspäin. Laskeutumislupa evätty, ei muuta kuin taas ylös pyörimään ympyrää. Lopuksi ei auttanut muuta, kuin suunnata koneen nokaa kohti Münchenin lentokenttää.
Siellä sitten seurasi viiden tunnin odottelu, ennen kuin bussit tulivat Innsbruckin kentältä hakemaan matkaajat Saksan puolelta. Siitä sitten vielä reilun kolmen tunnin bussimatka Saalbachin kylään.
Kuudentoista matkatunnin jälkeen päästiin vihdoin hotellille. Siellä meitä vastassa oli "hotellijohtaja" Mr Big, joka myös osallistui matkaajien kanssa pienelle myöhäiselle iltapalalle.Ja yllätys, yllätys, täälläkin kasvatetaan lohta kukkapenkissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti