Kirkkoveneellä Turusta Maarianhaminaan

Kevättalvella Mosse kysyi minulta lähdenkö soutamaan kirkkoveneellä Airoihin sekoajien kanssa Ahvenanmaalle, lyhyen harkinnan jälkeen…. no joo

Kirkkoveneessähän soutaa 14 + perämies ja mukaan lähtijöitä oli 23, mukaan lukien 3 kpl ”perämiehet”, joten vaihdossa oli 6 soutajaa kerrallaan.

Soutuvuorot oli jaettu aluksi n 3 tunnin jaksoihin, joten joillekin tuli ainakin 6 tuntia soutua putkeen.

Mukanamme oli navigointivene ajamassa edellämme, jossa oli sitten vaihtomiehistö ja eväät yms.

Kirkkoveneeseen oli asennettu takavalo ja kaikilla soutajilla oli otsalamput näyttämässä airojen tahtia + perämiehen otsalamppu näytti taaksepäin ja perämiehellä heijastinliivit, joten meidän piti näkyä. Kaikilla oli pelastusliivit veneessä koko soudun ajan!

Siitä se sitten lähti perjantai-illalla 07.08 bussilla Turkuun ja vene vesille. Soutaminen aloitettiin klo 22.00, kun yöllä on vähemmän liikennettä merellä ja tyynempää.

Aikaa soudulle ei laskettu etukäteen, vaan pidettiin se retkisoutuna ja ainoa tavoite oli ehtiä saunaan joka varttui perillä klo 18.00 lauantaina HUH mitähän tuli luvattua.

Alussa soutu oli vauhdikasta, meri oli tyyntä saarien välissä kaikki soutajat virkeinä ja vauhti n 5,7 solmua.

Matkalla yöllä aiheutimme päänvaivaa ohiajaville laivoille, kun ne eivät nähneet meitä kunnolla, vaan tarkkailivat menoamme paiskareilla, ja tietenkin meille ne laivojen peräaallot.

Soutajien ja perämiehien vaihdot suoritimme ns. vauhdissa aina kun sopiva tyynempi paikka löydettiin (yölläkin).

Muutama kerta, kun olimme ulkona Ahvenanmaan merellä (mm Houtskärin selällä) oli aallokko jo niin korkeaa, että aallot löivät veneeseen sisään ja keikutti venettä turhankin paljon, emme voineet suorittaa vaihtoa, vaan se venyi ja venyi - kunnes tulimme Sottungan vierasvenesatamaan ja saimme odotetun jaloittelutauon, vihdoinkin maata jalkojen alla, joillain oli soutua takana reilut 7 tuntia ja osa tosi kovassa aallokossa n 9 m/s.

Tässä totesimme taas sen, että palvelu ei Ahvenanmaalla toimi, satamaravintolan piti olla lupauksien ja aukioloaikojenkin mukaan olla auki, mutta kun ei niin ei, onneksi oli omat eväät mukana.

Pidimme taktiikkapalaverin ja päätettiin että soutajia vaihdetaan jatkossa n tunnin välein, tässä vaiheessa ”astuin” minä airoon, vauhti putosi n 3-4 solmuun, no ehkä se johtui myös siitä kun oli soudettu jo reilut kaksitoista tuntia.

Ja matka jatkuu… Kohtasimme Silja Linen laivan Ahvenanmaana saaristoväylällä - väistimme vasemmalle koska se meni (vähän) kovempaa kuin me.

Maarianhamina saavutettiin 17,5 h soudun jälkeen väsyneinä, mutta iloisina. Maa matkaa 158 km takana, wau hyvä me!

Saunaan ehdittiin ja syömään ja palautusjuomaan. Ilta kului rattoisasti paikallista Stallhagen olutta maistellessa auringonpaisteessa terassilla nauttien, oluita oli muuten useampaa eri makua. Muuten alkuyö kului odotellessa paluukuljetusta (emme soutaneet takaisin).

Laivaan pääsi jo? klo 02.30 oli hiljaista soutuväkeä etsimässä tasaista paikkaa missä voi nukkua muutaman tunnin ennen Turkuun tuloa ja sitten bussilla kotiin. Väsytti, mutta hieno ainutkertainen kokemus.

Kiitos kaikille soutajille, järjestäjille ja muille mukana olijoille kun mahdollistitte tämän reissun.

Seuraavaksi soutaen? Ehkäpä Kurvinjärveä ympäri!

Minä olen Matti!

Virallisesti Staalon Menestystarina.